Metsästys - elämäntapa

Tuo paljon keskustelua herättävä aihe. Ajattelin kuitenkin nostaa kissan pöydälle.

Mä oon oppinut pienestä pitäen syömään riistaruokaa. Ja sitähän ei saa, jos ei metsästä. Kauan mun metsästys konkretisoitui ainoastaan hirvimetsällä. Pikkuhiljaa mukaan tuli mm. Tonin myötä pienriista (kettu,supi) ja linnustus. (Mulla ei kuitenkaan toistaiseksi ole minkäänlaista asetta, metsästyskortti löytyy kuitenkin jo valmiiksi). Veri vetää kuitenkin edelleen mieluiten hirvimetsälle.

Monesti hirvimetsällä mua harmittaa se, ettei oo tullut ammuttua hirvimerkkiä. Hirviporukasta "eroaminen" (meistä johtumattomista syistä) tuli kuitenkin vähän huonoon rakoon, ja sittemmin aseen hankkiminen on jäänyt.

Mä oon omasta tahdosta lähtenyt papan mukaan hirvimetsälle niin pienenä, etten edes muista milloin. Kuulemma silloin, kun olen ollut polvenkorkuinen.

Oon tuossa asiassa hyvinkin onnekas, koskaan en oo sitä katunut, että mulla on tää suvun harrastus verissä. En parempaa harrastusta vois toivoa.

Oon kasvanut koko ikäni pahasta allergiastani huolimatta hirvikoirien kanssa. 2006 vuoteen asti tämä tarkoitti harmaita norjanhirvikoiria. Syksyllä 2006 remmiin tuli mukaan jämtlanninpystykorva, kun eräänä päivänä heitin vitsin, että haluaisin papan kanssa yhteisen hirvikoiran. Minä ostaisin sen, ja koira asuisi papan ja mummun luona (asuin itse tuolloin vanhempieni kanssa kerrostalossa, jonne en hirvikoiraa kuvitellutkaan ottavani asumaan).

Vitsi muuttuikin todeksi, kun esitin asian papalle ja kohta oltiinkin matkalla Paltamoon asti katsomaan jämtlanninpystykorvan pentuja. Yksi oli ylitse muiden ja samaisena syksynä meille tassutteli JPU Eräkolun Roki, enkä olisi voinut olla onnellisempi.

Roki on minun nimissä, mutta koulutus yms. on tehty yhdessä papan kanssa. Sittemmin suoritin palkintotuomarin pätevyyden hirvenhaukkukokeita varten. Kokeiden myötä Roki saavutti Suomen Käyttövalion arvon. Näyttelyistä on tullut "arvosanaksi" erinomainen, eli kuvastaa hyvin rotuaan.

Kokeet on nyt jäänyt vähemmälle, minulle on tärkeämpää että koira on käyttö-, eikä koelinjainen, vaikka kokeissakin hyvin pärjättiin. Enkä laske koiraani irti ihan tuntemattomille alueille enää, susikannan räjähdettyä käsistä.

Viikonloppuna sen taas huomasi, kuinka tunnerikasta touhua on hirvenmetsästys koiran kanssa. Ensin pelättiin sydän syrjällään, mutta helpotuksen kyyneleet kohosi silmiin kun tilanne päättyi hyvin. Muutamia tunteja myöhemmin olin onnesta soikeana, kun syksyn ensimmäinen hirvenhaukku raikaa. Se tunne on sanoinkuvaamaton, hirvikoiran omistajat tietävät mitä tarkoitan!

Vaaran paikkoja hirvikoiralle on lukemattomia ja sen tiedostin koiraa hankkiessani. Tähän asti meillä on ollut ko. asian kanssa hyvää tuuria, JA toivottavasti sitä tuuria jatkuu vielä monen monta vuotta tästäkin eteenpäin.

Tästäpä päästäänkin vieläkin polttavampaan puheenaiheeseen: susiin. Nuo elukat, joitten nimen kuuleminenkin saa karvat pystyyn. Voin aivan avoimesti kertoa vihaavani niitä elukoita suunnattomasti. Olenkin niistä täysin samaa mieltä kuin useampi muukin metsästäjä, enempää tuskin tarvii kertoa.

Naurettavaa, että noiden pirulaisten annetaan tappaa metsästäjien (ja muidenkin) koirat ja vielä kotieläimet siihen päälle. Entä jos vietäisiin tusina susia kehä III sisäpuolelle? Ne olisi hengettömänä välittömästi. Ja mitäpä, jos yksi niistä kerkeisi syödä jonkun päättäjän pikku-fifin? Mikä olisi kanta susiin sen jälkeen? Me "täällä maalla" tiedämme, miltä se tuntuu. Mielestäni menee liiallisuuksiin, että koirien kokeita joudutaan perumaan suuren susikannan takia, tai metsästäjät eivät uskalla enää laskea koiraa irti.

Johan se asutuksen lähelle eksynyt karhukin on hirveä asia, soitetaan hätänumeroon ja laitetaan hätäilmoitus radioon, vaikka eläin ei olisi agressiivinen. Poliisit saisi olla täälläkin päin yhtenään, jos soitettaisiin jokaisesta petohavainnoista, naurettavaa! Ihmisiä mekin täällä maalla ollaan, ja uskokaa tai älkää, täälläkin asuu useampi, kuin 1 ihminen, niin kuin suuremmissakin kaupungeissa.

Hyvän työn tehneenä on helppo hymyillä!

 

Monesti oon kieltäytynyt "kaikkien aikojen bileistä" ja vaikka mistä, ja kertonut lähteväni seuraavana aamuna varhain hirvimetsälle. Parhaimmat ystävät ja muut läheiset onkin siihen tottunut ja hyväksynyt asian, ja se riittää mulle. Näin tulee olemaan varmasti jatkossakin.

Harrastuksestani huolimatta olen suunnattoman eläinrakas, ja uutisiin nousseet eläinrääkkäystapaukset saavat minut äärettömän vihaiseksi, oli kyseessä sitten mikä hyvänsä eläin.
Tämä asia ei kuitenkaan vaikuta metsästykseen kohdallani. Metsästys ei ole mielestäni eläinrääkkäystä, ymmärrän erittäin hyvin miksi hirveä, supia, kettua, suurpetoja, lintua ym. metsästetään. Tämä maailmahan olisi ihan mahdoton paikka ilman metsästystä.

Roki rakastaa istua sylissä metsästyspäivän jälkeen.

Minut palkittiin vuonna 2011 vuoden hirvikoiranuoreksi SHHJ:n vuosikokouksessa. Kuten jo mainitsin, olen kouluttautunut palkintotuomariksi. Hiljattain kävin myös koetoimitsijakoulutuksen erikoistuen hirvipuolelle. Hirvenhaukkukokeissa siis pyöritään edelleen, vaikka en omalla koiralla käykään.

Tulevaisuus hirvenmetsästyksen parissa on auki. Sitten, kun muutan omilleni ja kenties toiselle kulmalle paikkakuntaa, mihin porukkaan sitten ja miten sinne pääsen? Millaista porukkaa ne on, kun nämä entuudestaan tutut kaverit olisi niin tuttuja ja turvallisia? Uskallanko ottaa enää hirvikoiraa, millaiseksi mm. susikanta kasvaa lähivuosina? Ennenkaikkea riittääkö hirviä enää tähän harrastukseen (lähivuosina ainakaan, kun ovat jo nyt niin vähissä)? Nämä on asioita, joita pyörittelen mielessäni.

Senpä näyttää vain aika, ja toivon että pystyn olemaan tässä rakkaassa harrastuksessani kiinni koko loppuelämäni!

Tähän loppuun kuva rakkaan Remun♥ muistolle, joka siirtyi paremmille metsästysmaille toissa kesänä.

Kävipä muuten viikonloppuna taas mielessä, miten mahtavaa olisi hiipiä oman koiran haukulle ja kaataa hirvi siihen haukkuun. Ehkäpä vielä joku päivä minäkin ammun ensimmäisen hirveni..

Syksyn touhuja

Mä oon edelleen sitä mieltä, että syksy on ihmisen parasta aikaa!

Aurinkoiset syyspäivät varsinkin on niin inspiroivia, tekee mieli lähteä ulos kameran kanssa (tai ilman, muuten vaan).

Olisin halunnut kovasti Lappiin ruskan aikaan, mutta se matka jäi multa tekemättä tänäkin syksynä. Noo, ehkä sitten ensi syksynä pääsen näkemään sen Lapin ruskan?

Tiukua ei kyllä kiinnosta tää syksy yhtään, se vaan nukkuu lämpösellä uunilla tai sitten sängyssä. Ulos ei suostuta narussa lähtemään, koska tassut voi kastua! Tahvokin uskaltautuu korkeintaan rappusille.
 

Mökillä jaksaa hymyilyttää vielä haravoinnin ym. jälkeenkin!

Mä oon siis kuvaillut, ulkoillut, tehnyt ristipistotöitä, neulonut, kokkaillut, nauttinut luonnosta, fiilistellyt joulua, kuntoillut. Mutta ennen kaikkea mä olen metsästänyt. Kuullut, kun syksyn eka hirvenhaukku raikaa. Jep, me ollaan viimein päästy hirvimetälle. Parasta.

Laitoinkin jo tähän postaukseen pari kuvaa metsältä, mutta poistin ne kuitenkin ja jätin seuraavaan postaukseen. Mun runosuoni alko sykkimään jo pelkästään niiden kuvien näkemisestä niin, että päätin omistaa tälle aiheelle ihan kokonaisen postauksen.

Se metsästyspostaus oiskin sitten seuraavana vuorossa. Luvassa siis syvällistä pohdintaa ja raakoja mielipiteitä! Ne lukijoista, joille se on pakkopullaa tai todella kuiva aihe: älkää edes avatko sitä postausta. Mutta tiedän lukijoistani löytyvän myös niitä, jotka odottaa innolla tuota postausta!

Ihanaa viikon alkua!



Sisäinen Jouluhullu heräsi

Niinpä. Valitettavasti. Ihan liian aikaisin, vielä on kuitenkin 2kk Jouluun.

Mä oon miettinyt jo pääni puhki tän vuoden joululahjoja, ja saanut jo jotain ylöskin. Mutta todellisuudessa aika vähän kuitenkin. Varmasti huomaan vielä viikko ennen Joulua, että lahja on ostamatta tälle, tolle ja sille. Ja sitten onkin jo kiire.

Glögit on tullut jo kauppoihin, mutta onneksi oma suosikkiani ei vielä ole sinne ilmestynyt. Ihan kyllä joka kerta pitää tarkistaa, josko sitä olisi jo! Niinköhän siihen kerkeisi kyllästyä ennen Joulua.
^ Eilen kerkesin kirjoittaa tätä tekstiä tuohon asti, ja kappas: nyt jatkaessani mulla on tässä mukillinen kuumaa glögiä vieressä. Oli aivan pakko, hirvenmetästyspäivän jälkeen tuo glögipurkki näytti vaan liian hyvältä kaupan hyllyllä!

Näitä piti myös ostaa yksi päivä! Vaniljakastiketta ja piparkakkurahkaa. Tuo rahka oli ihan mielettömän hyvää myös sellaisenaan, mutta sekoitin sen kuitenkin vaahdotettuun vaniljakastikkeeseen. Siitä herkusta tuli kyllä enemmän kuin imelää, lähti se makeannälkä.

Lidl:n hyllystä bongasin tällaisen suklaan ja heitin heti ostoskoriin. Ensimmäisen palan kun maistoin, melkein jo petyin. Mutta sitten toinen pala maistui jo paaljon paremmalta, ja lopun voitte vaan arvata.

Joo, oon mä tehnyt muutakin kuin fiilistellyt Joulua! Mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa, ettei ihan mun jokainen postaus olisi sekametelisoppa!

Täällä on muuten aika inhottava sää tällä hetkellä, vettä sataa ja lumet sulaa uhkaavaa vauhtia. Lisäksi lämpöasteita on melkein 4. Ääh.

Syksy, vihdoin!

Ihana syksy, mä olinkin jo kyllästynyt kesään!

Nyt "lomalla" on kerennyt ja jaksanut touhuillakin jotain. Pari kertaa oon käynyt shoppailemassa ja aattelinkin joitain ostoksia tähän teille laitellakin.

Pipo/Only, Tuubihuivi/H&M



Rannekoru/Bijou Brigitte

Mua kiehtoo edelleen toi leopardikuosi, ja just sopivasti olikin tarvetta uudelle pipolle, sekä hieman paksummalle tuubihuiville. Toi huivi on tosi miellyttävä päällä, ja se sopii niin monen vaatteen kanssa.

Toi koru miellytti mun silmää niin, että mun oli pakko ostaa se. Tosi typerää, kun tuokin oli nippusiteillä laitettu kiinni, niin sitä ei voinut testata siellä kaupassa. Tämähän sitten kostautuikin kotona, kun korun kiinnitys-systeemi oli tosi hankala. En edes varmaksi tiedä, kuuluisiko sitä pitää kiinni, mutta mulle tuo on auki ollessaan aivan liian iso. Pienen fiksailun jälkeen sain kuitenkin tuon kiinnitysjutunkin oikein toimivaksi.

Kengät/Seppälä

Yleensä mä en hirveesti löydä Seppälästä vaatteita, mutta kenkiä mulla on sieltä useampikin pari! En varsinaisesti lähtenyt kenkiä ostamaan, mutta nämä nähdessäni oli pakko kokeilla ja mulla oli ollutkin aikaisemmalla shoppailureissulla kiilakorkonilkkurit hakusassa! Sitäpaitsi, nää oli vielä alennuksessa, hah!

Maanantaina en sitten hirveästi hennonutkaan ostella, koska vasta tilasin itselleni tabletin ja tiesin laskun olevan vasta matkalla! Ostin mä kyllä ton muumien Muutto-sarjaan kuuluvan kannun, ja sit jotain muuta pientä.

Tuon reissun jälkeen tulinkin heti illalla kipeäksi, ja edelleen poden kauheaa flunssaa, kuumetta ei onneksi tällä hetkellä ole! En muistanutkaan, kuinka rasittavaa kipeenä oleminen onkaan.

♥

Pappa ♥

Ne, jotka tuntee mut oikeasti, tietää että nyt on se aika vuodesta, kun mua vähiten näkyy kotona. Oon käynyt Rokin kanssa lenkillä, Tonien kanssa lintumetällä, perheen kanssa muutenvaan kävelemässä ja makkaranpaistossa, puolukassa, sienessä, kuvaamassa.. kaikki nämä kuuluu vahvasti mun syksyyn, ellen ole kipeä. Esim. nyt mua kismittää kovasti, kun pitää istua neljän seinän sisällä kipeenä! Hirvenhaukkuakin oon päässyt kuuntelemaan, vaikka omaa koiraa en ole vielä saanutkaan laskettua irti (toivottavasti sekin päivä koittaa, kunhan hirvenmetsästys alkaa).

Hirvenhaukkukokeissakin olin, tosin tällä kertaa en omalla koiralla, enkä tuomarina. Nyt olin aivan eri tehtävissä, joihin kävin koulutuksen tuossa keväällä ja toisen osan nyt aikaisemmin syksyllä. Mun päivä oli ainakin superkiva! Tiedättekö sen tunteen, kun omassa harrastuksessa voit unohtaa kaikki huoletmurheet, kun voit keskittyä vain olennaiseen, kun kaikki on samalla aaltopituudella, kun kaikki ne ihmiset tykkää siitä hommasta myös, kun läppä on aivan päätöntä, kun päivä on ollut aivan mahtava? Mä tiedän ton tunteen, ja se on niin mahtava huomata noi asiat pikkuhiljaa. Täytyy sanoa, että enpähän menis kyllä tätä harrastustani mihinkään vaihtamaan!

Nyt mä kirjotin kyllä sellasen sekamelskapostauksen, että viisaampi lopettaa tältä erää!

Kesäkuulumisia

Kaikesta päätellen mun kannattais latailla tuota kameran akkua vähän useammin, niin siinä olisi oikeasti virtaa silloin, kun olisi jotain kuvattavaa!

Nuo kuvat onkin jo alkukesältä otettuja, ja löytyy instagramistakin molemmat.

No mitäs mulle oikeen kuuluukaan? Töitä. Siinä suurin syy myös siihen, miksi en ole kesän aikana kirjoitellutkaan! Töiden jälkeen tulee vilkaistua kännykällä facebook ja instagram, ja siinäpä se sitten onkin, kun ilta menee sitten muissa touhuissa. Näin viikonloppusin kerkeää käydä koneella, JOS kerkeää. Esim. nyt sain napattua tälle blogille hieman aikaa, kun olen täällä ihan omassa rauhassani.

Juhannuksesta tuntuu olevan jo ikuisuus, mutta silloin oltiin perinteisesti mökillä ja sitten illalla mentiin Myllytuvalle ja yöllä jatkettiin baariin.

Viime viikonloppuna oltiin jälleen Myllytuvalla, kun oli Traktorijazzit. Oli ihan huisin hauskaa, ja kun oli paljon tuttujakin liikkeellä! Tällä kertaa ei kuitenkaan jatkettu baariin, vaan lähdettiin sieltä suoraan kiltisti nukkumaan.

Viime viikonloppuna päätin, että pitää lähteä hakemaan mustikoita sen verran, että saan piirakan tehtyä. Oltiin kuitenkin äipän kanssa ahkeria, ja kerättiin muutamia litroja jo pakkaseenkin. Ja itse mustikkapiirakkahan jäi taas kerran kuvaamatta, kun se hupeni niin äkkiä, hups.

Aamupalaa töissä, ja kyllä taas jaksoi!

Muutama viikko takaperin käytiin puolestaan lakassa. Mun oli aivan pakottava tarve päästä työpäivän jälkeen vielä lakkasuolle, ja hyppäsin sitten papan ja äitin mukaan. Kerättiin semmonen reilu 7kg kahdessa tunnissa. Nam, nam ja nam. Voisin syödä nuita vaikka loputtomiin ikinä kyllästymättä. Mutta kyllä oli illalla jalatkin hieman hellät, 12 tuntia kävelyä työpäivä mukaan lukien. Huh. Kyllä seuraavana yönä uni maittoi.



Eilen töiden jälkeen rojahdin sohvalle lehden, kirjan ja suklaan kanssa. Hyvä tapa aloittaa viikonloppu.

Sitten illalla touhuilinkin pienempien serkkujen kanssa. Kummityöttö puhuu näköjään jo 4 vuoden iässä englantia, hyvin sujuvasti hoki koko illan sanoja, jotka jäivät mieleen, kun puhuin hänen isosiskonsa kanssa englantia. "Good morning", "Thank you", oli ainakin pienemmällä ahkerassa käytössä. Aika kohteliasta, eikö?

Palsankylä 2012.

Kuka arvaa jo, mistä on kyse? Oi kyllä, mullekin on sentään jotain riemua myös kesällä seuraavia jääkiekon MM-kisoja odotellessa, nimittäin "Nesterallit"! Oon ollut tuolla mooooonena vuonna peräkkäin. Tais olla yksi vuosi välissä, että en mennyt, mutta sitä ennen myös olen ollut niin monena, kuin muistan.

Tänä vuonna olisi taas tarkoitus mennä näillä näkymin, ainakin kovasti toivon, että pääsen lähtemään. Pitääkin lähteä katsomaan, joko kauppoihin ois tullut se lehti, niin vois ruveta suunnittelemaan, minne EK:lle sitä suuntaisi! Elokuu sais siis mun puolesta jo alkaa.

♥: Emma

Hulluna jääkiekkoon!

No hups, onkohan joku tovi vierähtänyt taas viimeisimmästä postauksesta..

Hulluna lätkäfanina oon istunut nenä kiinni telkkarissa katsomassa jokaikisen Suomen pelin. Voisin väittää olevani yksi Suomen hulluimmista naisfaneista, mitä jääkiekkoon tulee!

Mää päätin huhtikuussa, että mä lähden katsomaan tulevissa MM-kisoissa ainakin yhden Suomen pelin, makso mitä makso.

Viimein tultiin siihen lopputulokseen, että ostetaan samalla mun serkulle etukäteen valmistujaislahjaksi lippu yhteen otteluun.

Olin haljeta onnesta, kun liput vihdoin ja viimein tipahti postilaatikkoon piiiiiiitkän ja piinaavan odotuksen jälkeen! Selvisi, että liput oli lähetetty meille Saksasta asti, joten ei ihme jos kesti.

Niimpä me sitten otettiin päivällä 3.5. auton suunnaksi Kerava, määränpäänä Hartwall Areena FIN vs Ger 20:15. Matka meni kyllä ihan hirmu nopeasti, ja sitten majoituttiin meidän sukulaisten luo.

Ruvettiin laittautumaan iltaa varten jo hyvissä ajoin, onneksi, nimittäin serkkuni kysyessä "kauanko meillä on vielä aikaa?" vastasin sitä olevan noin tunnin, ennenkö kyyti tulisi. Todellisuudessa sitä oli 5min, nimittäin silloin meidän kyyti odotteli jo pihassa.

Oltiin sitten Helsingissä todella ajoissa, kun kyytikin oli niin ajoissa. Mutta eipä tuo haitannut! Ehdittiin ainakin ostaa fanipaidat ja liimailla suomenliput poskiin!

Tunnelma areenalla oli jotain ihan mahtavaa. Vaikka kotikatsomossakin saa suht' hyvän fiiliksen aikaan, ei sitä voi millään tapaa verrata siihen, että on paikanpäällä katsomassa ottelua. Tuolla kaikki on "yhtä samaa perhettä" (paitsi vastustajan kannattajat)! Mä en ainakaan löydä sanoja kuvaamaan tuota fiilistä, se pitää ihan itse kokea.

Meillä oli paikat eturivistä maalin takana, ja meidän onneksi Saksan maali oli kahdessa erässä meidän päädyssä, ja Suomen vain yhdesti! Lisäksi ottelu oli hyvinkin jännä, molemmat teki maaleja, eikä vain toinen tms. Lopuksihan tuo ko. ottelu meni erittäinkin jännäksi! Sen huomasi kuulemma myös kotijoukot telkkarista, ja iltasanomista! Hehee.

Se oli sellainen reissu. Ja mähän en olisi tähän tyytynyt, mua harmitti ihan suunnattomasti, kun en ollut säästänyt rahaa niin, että olisin päässyt vielä seuraavan päivän peliin, kun kerta vielä Keravalla oltiin.

Seuraavan kerran seikkailin lippu.fi:ssä muutamaa päivää ennen Suomi-Latvia matsia, ja huomasin, että sinne olisi vielä hyviä paikkoja jäljellä. En kuitenkaan saanut ketään kaveriksi, ja budjetti olisi riittänyt vain omaan lippuun tällä kertaa. Se jäi siis haaveeksi myöskin.

Alan kyllä säästämään samantien seuraavia kotikisoja varten, että pääsen katsomaan vaikka jokaisen ottelun! Ulkomaille nimittäin tuskin tulee lähdettyä, mutta vannomatta paras, jos naapurimaihin tulee.. ;)

Blogitauon pistän siis täysin jääkiekkohuuman piikkiin! ♥


♥: Emma

Päivän asu

.. tätä päivää en ois ikinä uskonut blogissani näkevän! Mutta jostain kumman syystä tuli vaan mieleen idea, että voishan tällaisen tehdäkin..

Pipo ja nahkatakki/ONLY, Korkeavyötäröiset farkut/Pieces,
Kengät/H&M, Villainen tuubihuivi saatu joltain,
Villasukat by äiti ;)..

Mä en oo oikein koskaan osannut pitää tollasta trikoopipoa, mutta sain ne mun toiselta kummitädiltä yks päivä, ja ajattelin, että pitäähän noita ainakin kotona ulkotöissä.. Mutta kappas, päätyikin tänä aamuna töihin lähtiessä päähän, kun oli niiiiin kylmä!!

Valkoinen neule/ONLY, Musta pitkähelmainen paita/ONLY

Mä muistin taas tänään vaatehuonetta penkoessani, että ai, mulla on tollanenkin musta paita! Toi on aivan ihana vaikka ilman vyötäkin, sellanen löysä ja siinä on takana pitkä helma (yli takapuolen yltävä), joka ei kylläkään näistä kuvista käy ilmi.

Ja hei, kattokaa mun hiuksia!! Ei enää niin lyhyet, eihän?

Tää saa riittää tältä erää, ehkäpä palaan vaateostosten merkeissä seuraavassa postauksessa. Tähän hätään en kerennyt niitä kuvailla.

♥: Emma